Perintö- ja lahjaverotus kansainvälisissä tilanteissa — milloin Suomi verottaa?

Kumpi vain osapuolista Suomessa → Suomi verottaa koko saannon

Verovelvollisuus Suomeen syntyy jo siitä, että joko omaisuuden luovuttaja tai sen saaja asuu Suomessa sillä hetkellä, kun perintö tai lahja saadaan.

Laki asettaa kaksi erillistä verotusperustetta. Ensinnäkin veroa on suoritettava, jos perinnönjättäjä tai perillinen — lahjassa lahjanantaja tai lahjansaaja — asui saantohetkellä Suomessa; tällöin verotus ulottuu koko maailmanlaajuiseen saantoon (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Toiseksi veroa on aina suoritettava Suomessa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta — silloinkin, kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa.

Käytännössä: jos kumpi vain osapuolista asuu Suomessa, Suomen vero ulottuu koko saantoon riippumatta siitä, missä omaisuus sijaitsee. Vasta kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa, verotus rajautuu Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön ja kiinteistöyhtiön osakkeisiin.

Pelkkä oma muutto ulkomaille ei riitä katkaisemaan Suomen verotusoikeutta. Jos perinnönjättäjä muuttaa ulkomaille, mutta perillinen jää Suomeen — tai lahjanantaja asuu Suomessa ja lahjansaaja ulkomailla — Suomi verottaa saannon edelleen täysimääräisesti. Ketju katkeaa vain, kun kumpikaan osapuoli ei enää asu Suomessa laissa tarkoitetulla tavalla. Se, mitä asuminen tässä tarkoittaa, ratkaistaan perintö- ja lahjaverolain omalla käsitteellä, ei tuloverotuksen säännöillä.

Mitä "varsinainen asunto ja koti" tarkoittaa

Laki määrittää asumisen omalla tavallaan: henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Verohallinnon ohjeen mukaan tällä tarkoitetaan sitä asuntoa, jossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyväisluonteisesti.

Ainoa asunto Suomessa

Jos henkilöllä on käytettävissään vain yksi vakituiseen asumiseen tarkoitettu huoneisto ja se sijaitsee Suomessa, hänen katsotaan asuvan Suomessa. Merkitystä ei ole sillä, hallitseeko hän asuntoa omistajana vai esimerkiksi vuokrasopimuksen perusteella. Merkitystä ei ole silläkään, että henkilö on toisen valtion kansalainen, työskentelee tai oleskelee muussa valtiossa tai että hänen perheensä ja varallisuutensa ovat muussa valtiossa — yksi Suomessa oleva vakituinen asunto riittää.

Useita asuntoja eri valtioissa

Jos käytettävissä on Suomessa sijaitsevan asunnon lisäksi asunto vieraassa valtiossa, henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos täällä oleva asunto on hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa. Kysymys ratkaistaan tapauskohtaisena kokonaisarviona, jossa Verohallinto painottaa tosiasiallisia olosuhteita:

• perheenjäsenten asunnon sijaintivaltio;
• työpaikan sijaintivaltio ja työskentelyn kesto;
• henkilön harjoittaman yritystoiminnan sijaintivaltio;
• asumisen kesto kussakin asunnossa;
• tosiasiallinen oleskeluvaltio ja oleskelun kesto;
• omaisuuden sijaintivaltio.

Lisäksi voidaan ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja: väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta, tuloverotuksen ratkaisu yleisestä tai rajoitetusta verovelvollisuudesta, kansalaisuus ja oleskelulupaa koskeva päätös. Ne ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia — asuinpaikka ei ratkea rekisterimerkinnällä, vaan henkilön katsotaan asuvan siinä valtiossa, johon keskeisin osa edellä mainituista seikoista liittyy. Yksi rajaus on ehdoton: jos Suomesta muuttanut Suomen kansalainen on tuloverotuksessa katsottu yleisesti verovelvolliseksi vain kolmen vuoden säännön nojalla, tai kysymys on tällaisen henkilön kuolinpesästä, tätä ratkaisua ei oteta perintö- ja lahjaverotuksessa huomioon (TVL 11 §).

Milloin asuinvaltio vaihtuu

Aikomus ei riitä. Vaikka henkilöllä olisi tarkoitus siirtyä pysyvästi asumaan toiseen valtioon, sillä ei ole merkitystä, jos muutto ei ollut tapahtunut verovelvollisuuden alkaessa eli kuolin- tai lahjoitushetkellä. Asuinvaltio vaihtuu heti, kun henkilö on asettunut pysyvästi asumaan uuteen asuinmaahansa. Muuton jälkeen Suomeen jäävä asunto ei yksin palauta asuinpaikkaa Suomeen: henkilön katsotaan asuvan uudessa valtiossa, jos hänen tarkoituksensa on jäädä sinne pysyvästi.

EU:n palveluksessa olevat

EU:n virkamiehen ja muuhun henkilöstöön kuuluvan verotuksellinen kotipaikka ei vaihdu, kun hän muuttaa toiseen jäsenvaltioon unionin tehtävien hoitamista varten (EU:n erioikeuksista ja vapauksista tehty pöytäkirja). Suomesta esimerkiksi unionin toimielimen palvelukseen Brysseliin muuttanut katsotaan siten perintö- ja lahjaverotuksessa edelleen Suomessa asuvaksi.

Kaksoisasuminen

Henkilö voi samanaikaisesti asua Suomen verolain mukaan Suomessa ja vieraan valtion verolain mukaan siinä valtiossa — esimerkiksi silloin, kun toinen valtio pitää muuttajaa asukkaanaan tietyn määräajan muutosta huolimatta. Kaksoisasuminen johtaa helposti kaksinkertaiseen verotukseen, koska molemmat valtiot voivat verottaa koko saantoa asumisen perusteella. Perintö- ja lahjaverosopimuksissa on tätä varten määräyksiä siitä, kummassa valtiossa perinnönjättäjän tai lahjanantajan katsotaan asuvan (osio 06); sopimuksettomassa tilanteessa kaksinkertaista verotusta lieventää vain ulkomaisen veron hyvitys (osio 05).

Perintövero ulkomailla — milloin Suomi verottaa?

Verotusoikeus määräytyy sen mukaan, kummassa maassa perinnönjättäjä ja perillinen asuivat kuolinhetkellä. Kolme tilannetta kattaa käytännössä kaikki tapaukset.

Perinnönjättäjä ulkomailla, perillinen Suomessa. Suomi verottaa koko jäämistön, myös ulkomailla sijaitsevan omaisuuden, koska perillinen asuu Suomessa. Verosopimus voi kuitenkin rajata tätä oikeutta (osio 06).

Perinnönjättäjä Suomessa, perillinen ulkomailla. Suomi verottaa koko jäämistön, vaikka perillinen asuu ulkomailla. Tässä tilanteessa Suomi ei kuitenkaan hyvitä perillisen asuinvaltiolle mahdollisesti maksettua veroa (osio 05).

Molemmat ulkomailla. Suomi verottaa vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta sekä sellaisen yhteisön osakkeita, jonka varoista yli puolet on Suomen kiinteistöä. Tämä koskee myös asunto-osakeyhtiön ja muun kiinteistöyhtiön osakkeita, vaikka ne ovat juridisesti irtainta omaisuutta.

Kansainvälisessä tilanteessa perintöveroilmoituksen on oltava Verohallinnossa kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä, tai samassa määräajassa on haettava lisäaikaa sen jättämiselle. Tämä poikkeaa kotimaisesta perunkirjoitusmenettelystä, jossa perunkirjoitus toimitetaan kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta ja perukirja — joka toimii samalla perintöveroilmoituksena — jätetään Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, jolloin kokonaisaika on käytännössä noin neljä kuukautta. Ulkomaisen kuolinpesän jakautumista ja verovelvollisuuden alkamista käsitellään osiossa 07.

Perintövero määrätään, kun perintöosuuden arvo on vähintään 30 000 euroa; tätä pienemmästä osuudesta veroa ei peritä. Alaraja nousi 20 000 eurosta 30 000 euroon vuoden 2026 alusta.

Lahjavero ulkomailla — milloin Suomi verottaa?

Lahjaverotus noudattaa samaa periaatetta kuin perintöverotus: Suomen lahjaveroa on suoritettava, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Vero koskee tällöin koko lahjaa riippumatta siitä, missä omaisuus sijaitsee tai mistä maasta lahja annetaan.

Rahalahja ulkomailta Suomessa asuvalle. Kun saaja asuu Suomessa, lahja on Suomessa veronalainen, vaikka antaja asuisi ulkomailla ja varat tulisivat ulkomaiselta tililtä. Suomalainen lahjoittaa ulkomailla asuvalle. Kun antaja asuu Suomessa, lahja on Suomessa veronalainen, vaikka saaja asuu ulkomailla. Lahjaverovelvollinen ja ilmoituksen tekijä on kummassakin tilanteessa lahjansaaja.

Lahjavero määrätään, kun lahjan arvo on vähintään 7 500 euroa (PerVL 19 §). Sama raja koskee samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteisarvoa. Verovapaa raja nousi 5 000 eurosta 7 500 euroon vuoden 2026 alusta.

Henki- ja sijoitusvakuutukset kansainvälisesti

Myös vakuutukset kuuluvat saman säännön piiriin. Ulkomainen vakuutuskuori ei sellaisenaan siirrä saantoa Suomen perintö- tai lahjaverotuksen ulkopuolelle, jos jokin osapuoli asuu Suomessa. Perintö- ja lahjaverotuksen osalta ratkaisevaa on pääsääntöisesti osapuolten asuinvaltio. Vakuutusyhtiön sijaintivaltiolla voi kuitenkin olla merkitystä tuloverotuksessa ja erityisesti vakuutuksen räätälöinnissä uuden kotimaan sääntöjen mukaan.

Perittävän kuoleman johdosta edunsaajalle maksettava henkilövakuutuskorvaus on lähtökohtaisesti perintöveron alainen (PerVL 7 a §); siltä osin kuin korvaus on saajalle tuloverotuksessa veronalaista, se on perintöverosta vapaa (TVL 34 §). Edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatu vakuutuskorvaus voi puolestaan olla lahjaveron alainen (PerVL 18 a §). Yksityiskohdat riippuvat vakuutustyypistä ja edunsaajasta, ja ne kannattaa selvittää tapauskohtaisesti.

Ulkomaisen veron hyvitys — ja sen rajat

Kun Suomi verottaa saantoa, johon kohdistuu myös ulkomainen vero, kaksinkertaista verotusta lievennetään ulkomaisen veron hyvityksellä. Hyvitys ei kuitenkaan ole ehdoton, ja se voi jäädä kokonaan toteutumatta.

Hyvitys vain Suomessa asuvalle saajalle. Suomi vähentää samasta saannosta vieraalle valtiolle maksetun veron vain, jos omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Jos saaja asuu ulkomailla, mutta Suomi verottaa silti — koska perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa — Suomi ei hyvitä ulkomaista veroa lainkaan. Tällöin kaksinkertaisen verotuksen poisto on haettava saajan asuinvaltiosta.

Enimmäismäärä. Hyvitys ei voi olla suurempi kuin se osa Suomen perintö- tai lahjaverosta, joka vastaa vieraassa valtiossa sijaitsevan omaisuuden osuutta koko saannon veronalaisesta määrästä. Ulkomaista veroa ei siis hyvitetä siltä osin kuin se ylittää samaan omaisuuteen kohdistuvan Suomen veron.

Vain valtiolle maksettu vero. Hyvitetään vain vieraalle valtiolle maksettu vero; osavaltioiden tai alueellisten veronsaajien perimä vero jää hyvityksen ulkopuolelle. Tämä on ansa liittovaltioissa ja alueellisen verotuksen maissa: esimerkiksi Espanjan alueellinen perintövero, Yhdysvaltain osavaltion estate tax tai Sveitsin kantonivero voivat jäädä hyvittämättä, vaikka vastaava valtiontason vero hyvitettäisiin.

Veron nimellä ei ole merkitystä. Hyvitettävän veron ei tarvitse olla nimeltään perintö- tai lahjavero. Ratkaisevaa on, että vero on maksettu samasta saannosta ja on luonteeltaan perintö- tai lahjaveroon rinnastuva; se voi olla nimeltään esimerkiksi jäämistöveroa tai tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi tällä perusteella Kanadassa maksetun tuloveron hyvitettäväksi Suomen perintöverosta: Kanadassa kuolemaa käsitellään omaisuuden luovutuksena, jolloin kuolinpesä maksoi luovutusvoittoveroa, ja perilliset asuivat Suomessa (KHO 2022:104). Eri verolaji tai verosopimuksen puuttuminen ei estänyt hyvitystä.

Rajaus toimii vain tähän suuntaan: Suomi hyvittää ulkomaisen veron omasta perintöverostaan. Se ei tarkoita, että kohdemaa hyvittäisi Suomen perintöveron omasta luovutusvoittoverostaan — päinvastaisessa tilanteessa syntyy erillinen kaksinkertaisen verotuksen ansa (osio 06).

Mitä hyvitys ei kata. Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen tai kiinteistöyhtiön osakkeisiin kohdistuvaa Suomen veroa ei hyvitetä edes Suomessa asuvalle saajalle, koska hyvitys koskee vain muuta kuin tätä omaisuutta. Hyvityksen ulkopuolelle jää johdonmukaisesti myös vero, jota ei ole maksettu itse saannon perusteella eikä ole perintö- tai lahjaveron luonteinen — kuten omaisuuden rekisteröintiin liittyvät leima-, varainsiirto- tai notaarimaksut. Tämä seuraa hyvityksen periaatteesta; Verohallinto ei nimeä näitä maksuja erikseen.

Perintöverosopimukset — kuusi maata, yksi kattaa myös lahjan

Suomella on voimassa oleva perintöverosopimus kuuden maan kanssa: Tanskan, Islannin, Ranskan, Alankomaiden, Sveitsin ja Yhdysvaltojen. Verosopimus voi rajata Suomen verotusoikeutta, mutta se ei koskaan laajenna sitä yli kansallisen lain. Ilman sopimusta Suomi verottaa aina, kun kumpi vain osapuolista asuu Suomessa.

Sopimusten kattavuudessa on yksi ero. Vain Pohjoismainen sopimus (nykyisin Tanska ja Islanti) kattaa sekä perinnön että lahjan; sen otsikkokin on "perintö- ja lahjaverosopimus". Yhdysvaltojen, Sveitsin, Alankomaiden ja Ranskan sopimukset koskevat vain perintöä. Lahjassa kaksinkertaisen verotuksen riski on siksi rakenteellisesti suurempi kuin perinnössä: muualla kuin Pohjoismaissa lahjaa ei suojaa sopimus lainkaan, ja Suomi verottaa aina, kun antaja tai saaja asuu Suomessa.

Sopimusten sisältö vaihtelee. Yhdysvaltain sopimus perustuu omaisuuden sijaintiin (situs): kun perinnönjättäjä oli Yhdysvaltain kansalainen tai siellä asuva, Suomi verottaa lähtökohtaisesti vain Suomessa sijaitsevaa omaisuutta. Sveitsin sopimuksessa ratkaisee perinnönjättäjän kotipaikka, ja Sveitsissä asuneen jäämistöstä Suomi verottaa lähtökohtaisesti vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta — kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita ei tässä lähtökohtaisesti rinnasteta kiinteään omaisuuteen. Sopimusten yksityiskohdat ja artiklat on tarkistettava tapauskohtaisesti; Sveitsin sopimuksesta tarkemmin oppaassa Sveitsin perintöverosopimus.

Perintöverotusarvosta tulee hankintameno — myös kun perintöveroa ei mene

Perintöverotus vaikuttaa suoraan myöhempään tuloverotukseen. Perintönä saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan tuloverotuksessa perintöverotuksessa käytetty verotusarvo (TVL 47 § 1 mom) — käytännössä omaisuuden käypä arvo kuolinhetkellä. Kun perillinen myy omaisuuden, luovutusvoitto lasketaan tästä arvosta, ei perinnönjättäjän alkuperäisestä hankintahinnasta. Sama koskee ulkomailta saatua perintöä, kun Suomi toimittaa perintöverotuksen: ulkomaisen omaisuuden perintöverotusarvo siirtyy hankintamenoksi samalla tavalla. Jos perintö tai lahja on sen sijaan saatu molempien osapuolten asuessa ulkomailla, Suomi ei toimita perintö- tai lahjaverotusta lainkaan (osio 01), eikä mikään Suomen päätös vahvista arvoa etukäteen. Verohallinnon ohjeen mukaan hankintamenona voidaan tällöin käyttää toisessa valtiossa perintö- tai lahjaverotuksessa käytettyä arvoa — mutta se on verovelvollisen selvitettävä tuloveroilmoituksella vasta myynnin yhteydessä.

Entä jos perintöveroa ei mene lainkaan — esimerkiksi siksi, että verosopimus estää Suomen verotuksen eikä toinen valtio verota saantoa (osio 06)? Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut kysymyksen Yhdysvaltain sopimuksen pohjalta: hankintamenona pidetään perityn omaisuuden saantohetken todellista käypää arvoa, vaikka perintöveroa ei ollut määrätty Suomeen eikä Yhdysvaltoihin (KHO 2021:120). Saantohetki on pääsääntöisesti kuolinhetki. Verohallinnon ohje hyväksyy käyvän arvon hankintamenoksi sillä edellytyksellä, että perintö on ollut jossakin tapaukseen liittyvässä valtiossa veronalainen; se, että vero jää tosiasiallisesti maksamatta esimerkiksi alarajan tai huojennuksen vuoksi, ei ole este, mutta kokonaan toisen valtion veropohjan ulkopuolelle jäävä omaisuus ei saa käyvän arvon hankintamenoa.

Rajaus konkretisoituu, kun perintö tai lahja on saatu molempien osapuolten asuessa valtiossa, jossa perintö- ja lahjaveroa ei ole lainkaan. Tällöin saanto ei ole ollut minkään tapaukseen liittyvän valtion perintö- tai lahjaverotuksen piirissä, eikä omaisuus Verohallinnon tulkinnan mukaan saa tuloverotuksessa uutta hankintamenoa — ei myöskään Suomeen muuton jälkeen, kun omaisuus luovutetaan täällä asuessa. Hankintamenoa vaadittaessa verovelvollisen on varauduttava esittämään luotettava selvitys omaisuuden saantohetken käyvästä arvosta sekä ulkomaan verosäännöksistä.

Käytännössä arvo on vaadittava itse. Kun verosopimus estää verottamisen, Verohallinto ei käytännössä vahvista perintöveropäätöksessä omaisuuden käypää arvoa. Sama koskee saantoa, joka on jäänyt Suomen perintö- ja lahjaverotuksen ulkopuolelle siksi, että kumpikaan osapuoli ei asunut Suomessa. Hankintameno — kuolinhetken käypä arvo tai ulkomainen verotusarvo — on siksi vaadittava vasta luovutusvoittoverotuksessa, kun omaisuus myydään, ja verovelvollisen on pystyttävä osoittamaan se esimerkiksi kurssitiedoilla tai muulla arvostusselvityksellä. Asia ei siis ratkea etukäteen, ja Verohallinto voi pyrkiä kiistämään esitetyn arvon: korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisemassa tapauksessa Verohallinto oli vahvistanut osakkeiden käyväksi arvoksi nolla euroa, ja veronsaajapuoli vaati hankintameno-olettaman käyttöä korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Ilman hyväksyttävää selvitystä hankintamenona käytetään vain hankintameno-olettamaa (TVL 46 § 1 mom). Sveitsin tilanteiden erityispiirteitä käsitellään oppaassa Sveitsin perintöverosopimus.

Käänteinen tilanne — Suomi verottaa perinnön, mutta kohdemaa laskee myöhemmän myynnin voiton ilman hankintamenon korotusta — käsitellään oppaassa rajat ylittävien perintöjen veroansa.

Ulkomaiset kuolinpesät ja trustit

Ulkomainen kuolinpesä ja trusti istuvat huonosti Suomen verojärjestelmään. Kummankin verotus ratkeaa tapauskohtaisesti, eikä verotuskäytäntö ole kaikilta osin vakiintunut.

Ulkomainen kuolinpesä

Ei ole aina selvää, miten ulkomaista jäämistöä verotetaan Suomessa: pidetäänkö kuolinpesää erillisenä verovelvollisena vai verotetaanko Suomessa asuvaa osakasta hänen osuudestaan jäämistön tuloon jo ennen virallista perinnönjakoa. Verohallinnon näkemyksen mukaan ratkaisu riippuu perimykseen sovellettavasta laista. Jos sen mukaan muodostuu kuolinpesä, pesää pidetään Suomen verotuksessa erillisenä verovelvollisena perinnönjakoon saakka; ulkomainen kuolinpesä on täällä verovelvollinen vain Suomesta saamastaan tulosta, ja kuolinvuoden jälkeen sitä verotetaan yhteisönä. Jos omaisuus taas siirtyy sovellettavan lain mukaan suoraan perillisille, tulot verotetaan alusta alkaen perillisillä — Suomessa asuvaa perillistä verotetaan tällöin osuudestaan jäämistön tuloon maailmanlaajuisesti, sekä ulkomaisesta että Suomesta saadusta tulosta.

Perintöverotuksessa kysymys on verovelvollisuuden alkamisesta: jos jäämistöä hallinnoi ulkomainen virallishallinto — esimerkiksi angloamerikkalainen executor- tai administrator-hallinto — perintöverovelvollisuus alkaa vasta, kun omaisuus on luovutettu osakkaiden määräysvaltaan, ja useassa erässä luovutettaessa kunkin erän osalta erikseen.

Käytännön vakiintumattomuudesta kertoo sekin, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on väittänyt ulkomaista kuolinpesää väliyhteisöksi. Itä-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi väitteen sveitsiläisen kuolinpesän osalta (Itä-Suomen HAO 21.11.2025 2686/2025), ja pesän nopea jako kuoleman jälkeen vaikutti lopputulokseen. Pitkäksi aikaa jakamatta jätetyn jäämistön kohdalla vastaava väite voisi menestyäkin. Ratkaisua käsitellään laajemmin Sveitsin perintöverosopimusta koskevassa oppaassa.

Trustit

Suomessa ei ole trusteja koskevia verosäännöksiä eikä vakiintunutta verotuskäytäntöä. Avoinna ovat peruskysymykset: milloin lahja tai perintö katsotaan saaduksi — varoja trustiin siirrettäessä vai vasta niitä edunsaajalle jaettaessa — ketä verotetaan ja minkä veron mukaan. Jokainen trustijärjestely on siksi selvitettävä tapauskohtaisesti.

Verohallinnon näkemyksen mukaan trusti ei yleensä ole erillinen oikeushenkilö, ja veroseuraamusten arviointi on korostetun tapauskohtaista. Jos varojen jakaminen on trustin edunvalvojan harkinnassa, edunsaajan lahjaverovelvollisuus alkaa vasta, kun hän tosiasiallisesti saa varoja haltuunsa; testamentilla perustetusta trustista saatua pidetään yleensä testamenttisaantona, jolloin perintöverovelvollisuus alkaa perittävän kuolemasta. Trusti voi myös olla väliyhteisölaissa tarkoitettu väliyhteisö, ja keinotekoinen järjestely voidaan verotuksessa sivuuttaa.

Saannon luonnekin voi olla toinen kuin osapuolet olettavat: korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei osakkeiden siirto peruuttamattomaan guernseyläiseen trustiin ollut lahja trustin edunsaajille vaan asettajan ja trustin välinen oikeustoimi, ja siirtoa käsiteltiin tuloverotuksessa luovutuksena osakkeiden käyvästä arvosta; trusti itse rinnastettiin yhteisöön (KHO 2024:100). Siirto trustiin voi siis olla asettajalle veronalainen luovutus, ei lahja.

Sovellettava laki ja dokumentaatio ennen muuttoa

Kansainvälisessä perintötilanteessa on erotettava kaksi eri asiaa: mikä maa saa verottaa ja minkä maan lakia sovelletaan itse perimykseen. Ne ratkaistaan eri säännöillä.

Perintö- ja lahjaverovelvollisuus määräytyy kaikissa tilanteissa Suomen verolainsäädännön ja Suomen solmimien perintö- ja lahjaverosopimusten mukaan. Perimykseen sovellettava siviilioikeudellinen laki taas määräytyy EU:n perintöasetuksen (650/2012) mukaan: pääsääntönä sovelletaan perinnönjättäjän viimeisen asuinvaltion lakia, mutta testamentilla voi valita sovellettavaksi oman kansalaisuusvaltionsa lain. Asetus ei kuitenkaan koske verotusta, joten lainvalinta ei muuta Suomen verotusoikeutta. Se, että perinnönjättäjä valitsee sovellettavaksi esimerkiksi kansalaisuusvaltionsa perimyslain, ei siirrä verotusoikeutta eikä sido toisen valtion veroviranomaista.

Dokumentaatio kannattaa saattaa kuntoon ennen muuttoa. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin seuraavaa:

• testamentti ja siihen mahdollisesti sisältyvä lainvalinta rajat ylittävässä tilanteessa;
• eurooppalainen perintötodistus (European Certificate of Succession), joka helpottaa aseman osoittamista toisessa EU-maassa;
• edunvalvontavaltuutus ja sen tunnustaminen kohdemaassa;
• aviovarallisuussuhteiden järjestäminen ja sovellettavan lain selvittäminen (AL 129–130 §).

Epävarmassa tilanteessa perintö- tai lahjaverosta voi hakea Verohallinnolta ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisu on maksullinen: luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle 800 euroa — tai jopa 2 300 euroa, jos ratkaisun antaminen edellyttää omaisuuden arvon laskemista. Käsittely kestää tyypillisesti noin kahdeksan viikkoa. Perintöverosta ennakkoratkaisun voi saada vasta kuoleman jälkeen mutta ennen verotuksen valmistumista.

Mitä selvittää ennen muuttoa tai lahjoitusta

Kansainvälisen perintö- tai lahjatilanteen arviointi tiivistyy kuuteen kysymykseen. Ne kannattaa käydä läpi ennen muuttoa, lahjoitusta tai perinnönjakoa — jälkikäteen vaihtoehtoja on vähän.

• Missä kumpikin osapuoli asuu? Suomen vero määräytyy molempien osapuolten asuinpaikan mukaan. Oma muutto ei riitä, jos perilliset tai lahjansaajat asuvat Suomessa — ja perintö- ja lahjaverolain asuminen arvioidaan omilla säännöillään, ei tuloverotuksen ratkaisulla (osio 02).
• Onko kohdemaan kanssa perintöverosopimus? Sopimuksia on kuusi, ja vain Pohjoismainen kattaa lahjan. Sopimus voi rajata Suomen verotusoikeutta — tai yhdessä toisen valtion lainsäädännön kanssa poistaa perintöveron kokonaan (osio 06).
• Toteutuuko ulkomaisen veron hyvitys? Hyvitys edellyttää, että saaja asuu Suomessa; se kattaa vain valtiolle maksetun veron ja on määrältään rajattu (osio 05).
• Miten lahjat ajoittuvat? Verovapaa raja on 7 500 euroa kolmen vuoden jaksolta, ja perinnönjättäjän kolmen viimeisen vuoden lahjat lisätään kuolinpesän varoihin (osio 04).
• Kuuluuko varallisuuteen Suomen kiinteistöjä? Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus ja kiinteistöyhtiön osakkeet ovat Suomen veron piirissä aina, myös molempien osapuolten asuessa ulkomailla (osio 01).
• Onko dokumentaatio kunnossa? Testamentti, lainvalinta, perintötodistus ja aviovarallisuusjärjestelyt kannattaa saattaa ajan tasalle ennen muuttoa; epäselvässä tilanteessa Verohallinnolta voi hakea maksullisen ennakkoratkaisun (osio 08).

Usein kysytyt kysymykset

Milloin Suomi verottaa ulkomailta saatua perintöä?

Suomi verottaa koko jäämistön aina, kun joko perinnönjättäjä tai perillinen asui kuolinhetkellä Suomessa — myös ulkomailla sijaitsevan omaisuuden. Jos kumpikaan ei asunut Suomessa, Suomi verottaa vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta ja sellaisen yhteisön osakkeita, jonka varoista yli puolet on Suomen kiinteistöä.

Milloin Suomi verottaa ulkomailta saatua rahalahjaa?

Lahjasta on suoritettava Suomen lahjavero, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Ulkomailta Suomessa asuvalle annettu rahalahja on siten Suomessa veronalainen, kun sen arvo on vähintään 7 500 euroa samalta antajalta kolmen vuoden aikana.

Riittääkö oma muutto ulkomaille poistamaan Suomen perintö- tai lahjaveron?

Ei. Yhden osapuolen muutto ei katkaise Suomen verotusoikeutta. Jos perinnönjättäjä muuttaa ulkomaille, mutta perillinen asuu Suomessa — tai päinvastoin — Suomi verottaa edelleen koko saannon. Verotus väistyy vasta, kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa, Suomessa sijaitsevaa kiinteistöä lukuun ottamatta.

Voiko ulkomaille maksetun perintöveron vähentää Suomen verosta?

Suomi hyvittää samasta saannosta vieraalle valtiolle maksetun veron, mutta vain, jos omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa. Jos saaja asuu ulkomailla, Suomi ei hyvitä ulkomaista veroa lainkaan, ja kaksinkertaisen verotuksen poisto on haettava saajan asuinvaltiosta. Hyvitys koskee vain valtiolle maksettua veroa, ei osavaltion tai alueen veroa, eikä Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön kohdistuvaa Suomen veroa.

Kattavatko perintöverosopimukset myös lahjat?

Pääosin eivät. Suomen kuudesta perintöverosopimuksesta vain Pohjoismainen sopimus (Tanska ja Islanti) kattaa sekä perinnön että lahjan. Yhdysvaltojen, Sveitsin, Alankomaiden ja Ranskan sopimukset koskevat vain perintöä, joten lahjassa kaksinkertaisen verotuksen riski on rakenteellisesti suurempi.

Voiko kansainvälinen perintö jäädä kokonaan ilman perintöveroa?

Voi. Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Sveitsissä, verosopimus rajaa Suomen verotusoikeuden lähtökohtaisesti Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen, ja monet kantonit eivät verota puolison tai lapsen saantoa lainkaan. Vastaava lopputulos on mahdollinen Yhdysvalloissa, jossa liittovaltion jäämistövero kohdistuu kuolinpesään ja sen suuri vapaaosa jättää valtaosan jäämistöistä verottamatta; osavaltion oma vero voi kuitenkin tulla maksettavaksi selvästi pienemmistäkin summista. Lahjoja nämä sopimukset eivät kata.

Mikä on perityn omaisuuden hankintameno tuloverotuksessa, jos perintöveroa ei mene lainkaan?

Perintönä saadun omaisuuden hankintameno on perintöverotuksessa käytetty verotusarvo. Jos perintöveroa ei määrätty missään valtiossa — esimerkiksi koska verosopimus esti Suomen verotuksen — hankintamenoksi katsotaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2021:120 mukaan omaisuuden käypä arvo saantohetkellä eli pääsääntöisesti kuolinhetkellä. Arvoa ei kuitenkaan vahvisteta perintöveropäätöksessä, joten se on esitettävä ja osoitettava luovutusvoittoverotuksessa, kun omaisuus myydään; muuten käytetään hankintameno-olettamaa. Jos saanto ei sen sijaan ollut minkään valtion perintö- tai lahjaverotuksen piirissä — esimerkiksi lahja saatiin molempien asuessa valtiossa, jossa lahjaveroa ei ole — hankintamenona käytetään Verohallinnon tulkinnan mukaan vain hankintameno-olettamaa.

Mihin mennessä kansainvälinen perintö- tai lahjailmoitus on tehtävä?

Kansainvälisessä tilanteessa perintöveroilmoituksen on oltava Verohallinnossa kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä, tai samassa määräajassa on haettava lisäaikaa. Lahjaveroilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lahjan saamisesta. Kotimaisessa perunkirjoitusmenettelyssä määräajat lasketaan toisin.

Vapauttaako ulkomainen henkivakuutus Suomen perintöverosta?

Ei lähtökohtaisesti. Kuolemantapauskorvaus voi olla Suomen perintöveron alainen, ja edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatu korvaus voi olla lahjaveron alainen, jos perinnönjättäjä tai edunsaaja asuu Suomessa. Perintö- ja lahjaverotuksen osalta ratkaisevaa on pääsääntöisesti osapuolten asuinvaltio; vakuutusyhtiön sijaintivaltiolla voi olla merkitystä lähinnä tuloverotuksessa ja vakuutuksen räätälöinnissä.