Perintö- ja lahjaverotus kansainvälisissä tilanteissa — milloin Suomi verottaa?

Kumpi tahansa Suomessa → Suomi verottaa koko saannon

Perintö- ja lahjaverotuksen lähtökohta on sanamuodoltaan suppea mutta vaikutukseltaan laaja. Verovelvollisuus Suomeen syntyy jo siitä, että joko omaisuuden luovuttaja tai sen saaja asuu Suomessa sillä hetkellä, kun perintö tai lahja saadaan.

Laki asettaa kaksi erillistä verotusperustetta. Ensinnäkin veroa on suoritettava, jos perinnönjättäjä tai perillinen — lahjassa lahjanantaja tai lahjansaaja — asui saantohetkellä Suomessa; tällöin verotus ulottuu koko maailmanlaajuiseen saantoon (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Toiseksi veroa on aina suoritettava Suomessa sijaitsevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta — silloinkin, kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa.

Käytännössä: jos jompikumpi osapuoli asuu Suomessa, Suomen vero ulottuu koko saantoon riippumatta siitä, missä omaisuus sijaitsee. Vasta kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa, verotus rajautuu Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön ja kiinteistöyhtiön osakkeisiin.

Tästä syntyy yleisin väärinkäsitys. Pelkkä oma muutto ulkomaille ei riitä katkaisemaan Suomen verotusoikeutta. Jos perinnönjättäjä muuttaa ulkomaille, mutta perillinen jää Suomeen — tai lahjanantaja asuu Suomessa ja lahjansaaja ulkomailla — Suomi verottaa saannon edelleen täysimääräisesti. Ketju katkeaa vain, kun kumpikaan osapuoli ei enää asu Suomessa laissa tarkoitetulla tavalla. Se, mitä asuminen tässä tarkoittaa, ratkaistaan perintö- ja lahjaverolain omalla käsitteellä, ei tuloverotuksen säännöillä.

Mitä "varsinainen asunto ja koti" tarkoittaa

Laki määrittää asumisen omalla tavallaan: henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Verohallinnon ohjeen mukaan tällä tarkoitetaan sitä asuntoa, jossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyväisluonteisesti.

Ratkaisevaa on tosiasiallinen asuminen, ei muodollinen rekisterimerkintä. Perintö- ja lahjaverolain asuinpaikka ei ole sama asia kuin väestötietojärjestelmän kotikunta, kansalaisuus eikä tuloverotuksen yleinen tai rajoitettu verovelvollisuus. Se ei myöskään seuraa tuloverotuksen kolmen vuoden säännöstä, jonka nojalla Suomesta muuttanutta pidetään lähtökohtaisesti yleisesti verovelvollisena muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna. Nämä ovat suuntaa-antavia seikkoja, jotka eivät yksin ratkaise perintö- ja lahjaverotuksen asuinpaikkaa (tuloverotuksen säännöstä tarkemmin oppaassa kolmen vuoden sääntö).

Kun asuinpaikka on tulkinnanvarainen, sitä arvioidaan kokonaisuutena. Verohallinto painottaa muun muassa perheenjäsenten asunnon sijaintivaltiota, työpaikan sijaintivaltiota ja työskentelyn kestoa, henkilön yritystoiminnan sijaintia, kunkin asunnon käytön kestoa, tosiasiallista oleskeluvaltiota ja oleskelun kestoa sekä omaisuuden sijaintivaltiota. Jos henkilöllä on käytettävissään vain yksi vakituiseen asumiseen tarkoitettu huoneisto ja se sijaitsee Suomessa, hänen katsotaan asuvan Suomessa.

Perintövero ulkomailla — milloin Suomi verottaa?

Verotusoikeus määräytyy sen mukaan, kummassa maassa perinnönjättäjä ja perillinen asuivat kuolinhetkellä. Kolme tilannetta kattaa käytännössä kaikki tapaukset.

Perinnönjättäjä ulkomailla, perillinen Suomessa. Suomi verottaa koko jäämistön, myös ulkomailla sijaitsevan omaisuuden, koska perillinen asuu Suomessa. Verosopimus voi kuitenkin rajata tätä oikeutta (osio 06).

Perinnönjättäjä Suomessa, perillinen ulkomailla. Suomi verottaa koko jäämistön, vaikka perillinen asuu ulkomailla. Tässä tilanteessa Suomi ei kuitenkaan hyvitä perillisen asuinvaltiolle mahdollisesti maksettua veroa (osio 05).

Molemmat ulkomailla. Suomi verottaa vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta sekä sellaisen yhteisön osakkeita, jonka varoista yli puolet on Suomen kiinteistöä. Tämä koskee myös asunto-osakeyhtiön ja muun kiinteistöyhtiön osakkeita, vaikka ne ovat juridisesti irtainta omaisuutta.

Kansainvälisessä tilanteessa perintöveroilmoituksen on oltava Verohallinnossa kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä, tai samassa määräajassa on haettava lisäaikaa sen jättämiselle. Tämä poikkeaa kotimaisesta perunkirjoitusmenettelystä, jossa perunkirjoitus toimitetaan kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta ja perukirja — joka toimii samalla perintöveroilmoituksena — jätetään Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, jolloin kokonaisaika on käytännössä noin neljä kuukautta. Ulkomaisen kuolinpesän jakautumista ja verovelvollisuuden alkamista käsitellään osiossa 07.

Perintövero määrätään, kun perintöosuuden arvo on vähintään 30 000 euroa; tätä pienemmästä osuudesta veroa ei peritä. Alaraja nousi 20 000 eurosta 30 000 euroon vuoden 2026 alusta.

Lahjavero ulkomailla — milloin Suomi verottaa?

Lahjaverotus noudattaa samaa periaatetta kuin perintöverotus: Suomen lahjaveroa on suoritettava, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Vero koskee tällöin koko lahjaa riippumatta siitä, missä omaisuus sijaitsee tai mistä maasta lahja annetaan.

Rahalahja ulkomailta Suomessa asuvalle. Kun saaja asuu Suomessa, lahja on Suomessa veronalainen, vaikka antaja asuisi ulkomailla ja varat tulisivat ulkomaiselta tililtä. Suomalainen lahjoittaa ulkomailla asuvalle. Kun antaja asuu Suomessa, lahja on Suomessa veronalainen, vaikka saaja asuu ulkomailla. Lahjaverovelvollinen ja ilmoituksen tekijä on kummassakin tilanteessa lahjansaaja.

Lahjavero määrätään, kun lahjan arvo on vähintään 7 500 euroa (PerVL 19 §). Sama raja koskee samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteisarvoa. Verovapaa raja nousi 5 000 eurosta 7 500 euroon vuoden 2026 alusta.

Henki- ja sijoitusvakuutukset kansainvälisesti

Myös vakuutukset kuuluvat saman säännön piiriin. Ulkomainen vakuutuskuori ei sellaisenaan siirrä saantoa Suomen perintö- tai lahjaverotuksen ulkopuolelle, jos jokin osapuoli asuu Suomessa. Ratkaisevaa on osapuolten — vakuutuksenottajan, vakuutetun tai perinnönjättäjän ja edunsaajan — asuinpaikka, ei vakuutusyhtiön sijaintivaltio.

Perittävän kuoleman johdosta edunsaajalle maksettava henkilövakuutuskorvaus on lähtökohtaisesti perintöveron alainen (PerVL 7 a §); siltä osin kuin korvaus on saajalle tuloverotuksessa veronalaista, se on perintöverosta vapaa (TVL 34 §). Edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatu vakuutuskorvaus voi puolestaan olla lahjaveron alainen (PerVL 18 a §). Yksityiskohdat riippuvat vakuutustyypistä ja edunsaajasta, ja ne kannattaa selvittää tapauskohtaisesti.

Ulkomaisen veron hyvitys — ja sen rajat

Kun Suomi verottaa saantoa, johon kohdistuu myös ulkomainen vero, kaksinkertaista verotusta lievennetään ulkomaisen veron hyvityksellä. Hyvitys ei kuitenkaan ole ehdoton, ja se voi jäädä kokonaan toteutumatta.

Hyvitys vain Suomessa asuvalle saajalle. Suomi vähentää samasta saannosta vieraalle valtiolle maksetun veron vain, jos omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa (PerVL 4 §, PerVL 18 §). Jos saaja asuu ulkomailla, mutta Suomi verottaa silti — koska perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa — Suomi ei hyvitä ulkomaista veroa lainkaan. Tällöin kaksinkertaisen verotuksen poisto on haettava saajan asuinvaltiosta.

Enimmäismäärä. Hyvitys ei voi olla suurempi kuin se osa Suomen perintö- tai lahjaverosta, joka vastaa vieraassa valtiossa sijaitsevan omaisuuden osuutta koko saannon veronalaisesta määrästä. Ulkomaista veroa ei siis hyvitetä siltä osin kuin se ylittää samaan omaisuuteen kohdistuvan Suomen veron.

Vain valtiolle maksettu vero. Hyvitetään vain vieraalle valtiolle maksettu vero; osavaltioiden tai alueellisten veronsaajien perimä vero jää hyvityksen ulkopuolelle. Tämä on ansa liittovaltioissa ja alueellisen verotuksen maissa: esimerkiksi Espanjan alueellinen perintövero, Yhdysvaltain osavaltion estate tax tai Sveitsin kantonivero voivat jäädä hyvittämättä, vaikka vastaava valtiontason vero hyvitettäisiin.

Veron nimellä ei ole merkitystä. Hyvitettävän veron ei tarvitse olla nimeltään perintö- tai lahjavero. Ratkaisevaa on, että vero on maksettu samasta saannosta ja on luonteeltaan perintö- tai lahjaveroon rinnastuva; se voi olla nimeltään esimerkiksi jäämistöveroa tai tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi tällä perusteella Kanadassa maksetun tuloveron hyvitettäväksi Suomen perintöverosta: Kanadassa kuolemaa käsitellään omaisuuden luovutuksena, jolloin kuolinpesä maksoi luovutusvoittoveroa, ja perilliset asuivat Suomessa (KHO 2022:104). Eri verolaji tai verosopimuksen puuttuminen ei estänyt hyvitystä.

Rajaus toimii vain tähän suuntaan: Suomi hyvittää ulkomaisen veron omasta perintöverostaan. Se ei tarkoita, että kohdemaa hyvittäisi Suomen perintöveron omasta luovutusvoittoverostaan — päinvastaisessa tilanteessa syntyy erillinen kaksinkertaisen verotuksen ansa (osio 06).

Mitä hyvitys ei kata. Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen tai kiinteistöyhtiön osakkeisiin kohdistuvaa Suomen veroa ei hyvitetä edes Suomessa asuvalle saajalle, koska hyvitys koskee vain muuta kuin tätä omaisuutta. Hyvityksen ulkopuolelle jää johdonmukaisesti myös vero, jota ei ole maksettu itse saannon perusteella eikä ole perintö- tai lahjaveron luonteinen — kuten omaisuuden rekisteröintiin liittyvät leima-, varainsiirto- tai notaarimaksut. Tämä seuraa hyvityksen periaatteesta; Verohallinto ei nimeä näitä maksuja erikseen.

Perintöverosopimukset — kuusi maata, yksi kattaa myös lahjan

Suomella on voimassa oleva perintöverosopimus kuuden maan kanssa: Tanskan, Islannin, Ranskan, Alankomaiden, Sveitsin ja Yhdysvaltojen. Verosopimus voi rajata Suomen verotusoikeutta, mutta se ei koskaan laajenna sitä yli kansallisen lain. Ilman sopimusta Suomi verottaa aina, kun jompikumpi osapuoli asuu Suomessa.

Sopimusten kattavuudessa on yksi ero. Vain Pohjoismainen sopimus (nykyisin Tanska ja Islanti) kattaa sekä perinnön että lahjan; sen otsikkokin on "perintö- ja lahjaverosopimus". Yhdysvaltojen, Sveitsin, Alankomaiden ja Ranskan sopimukset koskevat vain perintöä. Lahjassa kaksinkertaisen verotuksen riski on siksi rakenteellisesti suurempi kuin perinnössä: muualla kuin Pohjoismaissa lahjaa ei suojaa sopimus lainkaan, ja Suomi verottaa aina, kun antaja tai saaja asuu Suomessa.

Sopimusten sisältö vaihtelee. Yhdysvaltain sopimus perustuu omaisuuden sijaintiin (situs): kun perinnönjättäjä oli Yhdysvaltain kansalainen tai siellä asuva, Suomi verottaa lähtökohtaisesti vain Suomessa sijaitsevaa omaisuutta. Sveitsin sopimuksessa ratkaisee perinnönjättäjän kotipaikka, ja Sveitsissä asuneen jäämistöstä Suomi verottaa lähtökohtaisesti vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta — kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita ei tässä lähtökohtaisesti rinnasteta kiinteään omaisuuteen. Sopimusten yksityiskohdat ja artiklat on tarkistettava tapauskohtaisesti; Sveitsin sopimuksesta tarkemmin oppaassa Sveitsin perintöverosopimus.

Trustit ja ulkomaiset kuolinpesät — aitoa epävarmuutta

Verohallinnon ohje ei ratkaise näitä anglo-amerikkalaisen varallisuudensuunnittelun rakenteita yleissäännöllä, vaan korostaa tapauskohtaista arviointia. Trustit ja ulkomaiset kuolinpesät istuvat huonosti Suomen perintö- ja lahjaverojärjestelmään, ja verotus ratkeaa järjestelyn yksityiskohdista.

Trustit. Trust-järjestelyä ei ole suomalaisessa eikä mannereurooppalaisessa oikeuskäytännössä pidetty erillisenä oikeushenkilönä, eikä omaisuuden näin ollen katsota siirtyneen itse trustille. Verovelvollisia trustiin siirretystä omaisuudesta ovat yleensä trustin edunsaajat. Kansainvälisissä tilanteissa voi olla epäselvää, pidetäänkö vieraan valtion oikeudessa säänneltyä yhteenliittymää erillisenä oikeushenkilönä vai ei; kukin tapaus arvioidaan erikseen ottaen huomioon trustin tarkoitus ja sen perustamisasiakirjojen määräykset.

Ulkomainen kuolinpesä. Jos jäämistöä hallinnoi ulkomainen virallishallinto, perintöverovelvollisuus alkaa vasta, kun virallishallinto on luovuttanut omaisuuden osakkaiden määräysvaltaan. Jos omaisuutta luovutetaan perillisille useassa erässä, verovelvollisuus alkaa kunkin erän osalta erikseen sitä saataessa.

Ulkomaista kuolinpesää voidaan lisäksi yrittää käsitellä väliyhteisönä. Itä-Suomen hallinto-oikeus ei kuitenkaan pitänyt sveitsiläistä kuolinpesää ulkomaisena väliyhteisönä, ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättiin (Itä-Suomen HAO 21.11.2025 2686/2025); pesän nopea jako kuoleman jälkeen vaikutti lopputulokseen. Ratkaisua ja sveitsiläisen kuolinpesän tunnustamista käsitellään laajemmin Sveitsin perintöverosopimusta koskevassa oppaassa.

Sovellettava laki ja dokumentaatio ennen muuttoa

Kansainvälisessä perintötilanteessa on erotettava kaksi eri asiaa: mikä maa saa verottaa ja minkä maan lakia sovelletaan itse perimykseen. Ne ratkaistaan eri säännöillä.

Perintö- ja lahjaverovelvollisuus määräytyy kaikissa tilanteissa Suomen verolainsäädännön ja Suomen solmimien perintö- ja lahjaverosopimusten mukaan. Perimykseen sovellettava siviilioikeudellinen laki taas määräytyy EU:n perintöasetuksen (650/2012) mukaan: pääsääntönä sovelletaan perinnönjättäjän viimeisen asuinvaltion lakia, mutta testamentilla voi valita sovellettavaksi oman kansalaisuusvaltionsa lain. Asetus ei kuitenkaan koske verotusta, joten lainvalinta ei muuta Suomen verotusoikeutta. Se, että perinnönjättäjä valitsee sovellettavaksi esimerkiksi kansalaisuusvaltionsa perimyslain, ei siirrä verotusoikeutta eikä sido toisen valtion veroviranomaista.

Dokumentaatio kannattaa saattaa kuntoon ennen muuttoa. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin seuraavaa:

• testamentti ja siihen mahdollisesti sisältyvä lainvalinta rajat ylittävässä tilanteessa;
• eurooppalainen perintötodistus (European Certificate of Succession), joka helpottaa aseman osoittamista toisessa EU-maassa;
• edunvalvontavaltuutus ja sen tunnustaminen kohdemaassa;
• aviovarallisuussuhteiden järjestäminen ja sovellettavan lain selvittäminen (AL 129–130 §).

Epävarmassa tilanteessa perintö- tai lahjaverosta voi hakea Verohallinnolta ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisu on maksullinen: luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle 800 euroa — tai jopa 2 300 euroa, jos ratkaisun antaminen edellyttää omaisuuden arvon laskemista. Käsittely kestää tyypillisesti noin kahdeksan viikkoa. Perintöverosta ennakkoratkaisun voi saada vasta kuoleman jälkeen mutta ennen verotuksen valmistumista.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin Suomi verottaa ulkomailta saatua perintöä?

Suomi verottaa koko jäämistön aina, kun joko perinnönjättäjä tai perillinen asui kuolinhetkellä Suomessa — myös ulkomailla sijaitsevan omaisuuden. Jos kumpikaan ei asunut Suomessa, Suomi verottaa vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta ja sellaisen yhteisön osakkeita, jonka varoista yli puolet on Suomen kiinteistöä.

Milloin Suomi verottaa ulkomailta saatua rahalahjaa?

Lahjasta on suoritettava Suomen lahjavero, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Ulkomailta Suomessa asuvalle annettu rahalahja on siten Suomessa veronalainen, kun sen arvo on vähintään 7 500 euroa samalta antajalta kolmen vuoden aikana.

Riittääkö oma muutto ulkomaille poistamaan Suomen perintö- tai lahjaveron?

Ei. Yhden osapuolen muutto ei katkaise Suomen verotusoikeutta. Jos perinnönjättäjä muuttaa ulkomaille, mutta perillinen asuu Suomessa — tai päinvastoin — Suomi verottaa edelleen koko saannon. Verotus väistyy vasta, kun kumpikaan osapuoli ei asu Suomessa, Suomessa sijaitsevaa kiinteistöä lukuun ottamatta.

Voiko ulkomaille maksetun perintöveron vähentää Suomen verosta?

Suomi hyvittää samasta saannosta vieraalle valtiolle maksetun veron, mutta vain, jos omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa. Jos saaja asuu ulkomailla, Suomi ei hyvitä ulkomaista veroa lainkaan, ja kaksinkertaisen verotuksen poisto on haettava saajan asuinvaltiosta. Hyvitys koskee vain valtiolle maksettua veroa, ei osavaltion tai alueen veroa, eikä Suomessa sijaitsevaan kiinteistöön kohdistuvaa Suomen veroa.

Kattavatko perintöverosopimukset myös lahjat?

Pääosin eivät. Suomen kuudesta perintöverosopimuksesta vain Pohjoismainen sopimus (Tanska ja Islanti) kattaa sekä perinnön että lahjan. Yhdysvaltojen, Sveitsin, Alankomaiden ja Ranskan sopimukset koskevat vain perintöä, joten lahjassa kaksinkertaisen verotuksen riski on rakenteellisesti suurempi.

Mihin mennessä kansainvälinen perintö- tai lahjailmoitus on tehtävä?

Kansainvälisessä tilanteessa perintöveroilmoituksen on oltava Verohallinnossa kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä, tai samassa määräajassa on haettava lisäaikaa. Lahjaveroilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lahjan saamisesta. Kotimaisessa perunkirjoitusmenettelyssä määräajat lasketaan toisin.

Vapauttaako ulkomainen henkivakuutus Suomen perintöverosta?

Ei lähtökohtaisesti. Sama sääntö koskee vakuutuksia: kuolemantapauskorvaus voi olla Suomen perintöveron alainen, ja edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatu korvaus voi olla lahjaveron alainen, jos perinnönjättäjä tai edunsaaja asuu Suomessa. Ratkaisevaa on osapuolten asuinpaikka, ei vakuutusyhtiön sijaintivaltio.