Sveitsin perintöverosopimus

Pääsääntö: kumpi tahansa Suomessa → perintövero

Kansallisen lain mukaan, jos perinnönjättäjä tai perinnönsaaja asuu Suomessa perinnönjättäjän kuollessa, tulee perinnönsaajan suorittaa perintövero. Suomen perintöveron suorittamisvelvollisuuteen riittää siis, että joko perinnönjättäjä tai perinnönsaaja asui Suomessa kuolinhetkellä. Verovelvollisuus Suomeen koskee tällöin kaikkea jäämistöomaisuutta riippumatta siitä, missä valtiossa omaisuus sijaitsee.

Miten Sveitsin sopimus rajoittaa Suomen verotusoikeutta

Suomen ja Sveitsin välinen perintöverosopimus kuitenkin rajoittaa Suomen verotusoikeutta. Perintöverosopimuksen mukaan perinnönjättäjän asuessa kuollessaan Sveitsissä Suomella on lähtökohtaisesti oikeus verottaa vain Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta (siihen luettuna sen tarpeisto sekä maa- tai metsätalouteen kuuluva elollinen ja eloton irtaimisto) — vaikka perinnönsaaja asuisi Suomessa.

Perintöverosopimuksen näin soveltuessa Suomessa asuva perillinen suorittaa perintöveroa lähtökohtaisesti vain Suomessa sijaitsevasta kiinteistöstä. Perintöveroa ei suoriteta arvopapereista, asunto-osakkeista, muiden kiinteistöyhtiöiden osakkeista, muusta irtaimesta omaisuudesta tai ulkomailla sijaitsevista kiinteistöistä.

Sveitsillä on perinnönjättäjän asuinvaltiona pääsääntöinen verotusoikeus perintöön Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta lukuun ottamatta. Sveitsin monet kantonit eivät peri lainkaan perintöveroa, jos perinnönsaaja on perinnönjättäjän puoliso tai lapsi.

Soveltamiskäytäntö ja kuolinpesän verotus

Perintöverosopimuksen soveltamiseen liittyy kuitenkin epävarmuutta, ja Verohallinnon soveltamiskäytäntö on ollut joissain tapauksissa epäjohdonmukaista. Myös sveitsiläisen kuolinpesän tuloverotukseen liittyy Suomessa tulkinnanvaraisuutta — esimerkiksi siihen, tunnustetaanko pesä Suomessa erilliseksi verovelvolliseksi kuolinpesäksi vai katsotaanko kyse olevan perillisten yhteisomistuksesta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on jopa pyrkinyt katsomaan sveitsiläisen kuolinpesän väliyhteisöksi ja verottamaan sen Suomessa asuvaa osakasta kuolinpesän väliyhteisötulosta, mutta vaatimus kaatui hallinto-oikeudessa Itä-Suomen HAO 21.11.2025 2686/2025. Verovelvolliselle myönteiseen lopputulokseen saattoi osaltaan vaikuttaa se, että pesä oli jaettu nopeasti kuoleman jälkeen; mikäli pesä jäisi jakamatta useiksi vuosiksi, siihen voitaisiin mahdollisesti soveltaa jopa väliyhteisölakia.

Kun peritty omaisuus myydään — hankintameno tuloverotuksessa

Perintöverotus ja tuloverotus kytkeytyvät toisiinsa hankintamenon kautta. Tuloverotuksessa perintönä saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintöverotuksessa käytetty verotusarvo (TVL 47 § 1 mom) — käytännössä omaisuuden käypä arvo kuolinhetkellä. Kun perillinen myöhemmin myy omaisuuden, luovutusvoitto lasketaan tästä arvosta eikä siitä hinnasta, jonka perinnönjättäjä aikanaan maksoi. Säännöksen tarkoituksena on, ettei perintöverotuksen kohteena ollutta arvoa veroteta uudelleen tuloverotuksessa.

Sveitsin tilanteissa erityiskysymykseksi nousee, mistä hankintameno saadaan, kun perintöverotusarvoa ei vahvisteta missään: perintöverosopimus estää Suomea verottamasta Sveitsissä asuneen perinnönjättäjän irtainta omaisuutta, eivätkä monet kantonit verota puolison tai lapsen saantoa lainkaan.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut vastaavan kysymyksen Yhdysvaltojen perintöverosopimuksen pohjalta (KHO 2021:120). Suomessa asuva testamentinsaaja oli saanut yhdysvaltalaiselta perinnönjättäjältä pörssiosakkeita. Perintöveroa ei menny Yhdysvaltoihin, koska jäämistön arvo alitti liittovaltion jäämistöveron alarajan, eikä Suomeen, koska perintöverosopimus esti verotuksen. Verohallinto vahvisti perintöveropäätöksessä osakkeiden käyväksi arvoksi nolla euroa, ja keskusverolautakunnan mukaan myynnissä olisi voitu vähentää vain hankintameno-olettama. Korkein hallinto-oikeus kumosi tämän: hankintamenona pidetään osakkeiden saantohetken todellista käypää arvoa siitä huolimatta, että saannosta ei ollut maksettava perintöveroa Suomeen. Perinnön saantohetki on pääsääntöisesti perinnönjättäjän kuolinhetki, ja Verohallinnon ohje kansainvälisten tilanteiden luovutusvoitoista seuraa nykyisin ratkaisua.

Sveitsin asetelma poikkeaa ratkaistusta USA-tapauksesta kahdessa kohdassa. Yhdysvalloissa perintövero jäi määräämättä jäämistön arvoon sidotun alarajan vuoksi, ja kyse oli liittovaltion verosta. Verohallinnon ohjeen mukaan se, että veroa ei tosiasiallisesti makseta toisessa valtiossa veroasteikkorajan tai muun huojennuksen takia, ei estä käyvän arvon käyttämistä hankintamenona; sen sijaan kokonaan toisen valtion veropohjan ulkopuolelle jäävä omaisuus ei saa tuloverotuksessa uutta hankintamenoa. Sveitsissä liittovaltion perintöveroa ei ole, vaan perintöverotus kuuluu kantoneille ja kunnille — ja monet kantonit eivät verota puolison tai suoraan alenevassa polvessa olevan saantoa lainkaan.

Sveitsistä saatu perintö on silti lähtökohtaisesti molempien valtioiden perintöverotuksen piirissä: Suomessa asuvan saajan saanto on perintö- ja lahjaverolain nojalla veronalainen, ja verotuksen estää vain verosopimus — kuten USA-tapauksessakin. Perintöverosopimus koskee Sveitsin osalta nimenomaisesti kantonien, piirikuntien, piirien ja kuntien kantamia jäämistö- ja perintöveroja (1 artikla), eikä se anna Suomelle oikeutta verottaa muuta kuin Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta, kun perinnönjättäjä asui kuollessaan Sveitsissä. Nämä seikat puoltavat sitä, että hankintamenoksi saadaan kuolinhetken käypä arvo myös Sveitsin tilanteissa. Nimenomaisen ennakkopäätöksen puuttuessa Verohallinnon tulkinnat voivat kuitenkin yksittäistapauksissa yllättää, kuten korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti edennyt USA-sopimusta koskenut riita osoittaa. Epävarmassa tilanteessa asian voi pyrkiä varmistamaan etukäteen Verohallinnolta haettavalla ennakkoratkaisulla.

Suomen perintöverosopimukset

Sveitsin lisäksi Suomella on voimassa oleva perintöverosopimus Ranskan, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden kanssa sekä Pohjoismainen perintö- ja lahjaverosopimus Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä sopimukset voivat vastaavasti rajoittaa Suomen oikeutta verottaa perintöä kansainvälisissä tilanteissa. Sveitsin, Ranskan, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden sopimukset koskevat vain varsinaista perintöä — eivät perinnönjättäjän elinaikana antamia lahjoja tai ennakkoperintöjä. Pohjoismainen sopimus (Tanska ja Islanti) kattaa sen sijaan sekä perinnön että lahjan.

Ruotsi ja Norja ovat sen sijaan irtisanoutuneet Pohjoismaisesta perintöverosopimuksesta perintöveron lakkauttamisen myötä (Ruotsi 2007, Norja 2014), joten niiden kanssa Suomella ei ole enää voimassa olevaa perintöverosopimusta. Juuri näissä maissa — sekä Virossa — voi syntyä erityinen kahdenkertaisen verotuksen ansa, kun Suomi verottaa perintönä kuolinhetken arvon ja kohdemaa myöhemmän myynnin luovutusvoiton ilman hankintamenon korotusta. Ks. Rajat ylittävien perintöjen veroansa.